Suomessa on tällä hetkellä kymmeniätuhansia hehtaareja turvetuotannosta vapautuneita alueita ja heikkotuottoisia peltoja, jotka käyttämättöminä tuottavat ilmastopäästöjä. Turvetuotantoalueet ja pellot on järkevää hyödyntää pajun tuottamiseen. Paju itsessään sitoo kasvihuonekaasuja ja siitä voidaan valmistaa muun muassa moneen tarkoitukseen sopivaa biohiiltä.
Turvetuotantoon käytetyt maat ja heikosti tuottavat pellot ovat ongelmallisia, sillä niistä vapautuu ilmastolle haitallisia kasvihuonekaasuja. Tällaiset alueet valjastetaan järkevään käyttöön, kun niihin istutetaan nopeasti kasvavaa pajua. Paju käyttää maaperästä vapautuvia kaasuja kasvussaan, ja osa pajun tuottamasta hiilestä sitoutuu maaperään, jolloin pajukasvustosta ja maaperästä tulee kompensaatiokelpoinen hiilinielu. Metsään verrattuna paju myös tuottaa nopeammin: paju voidaan korjata 1–3 vuoden välein, ja istutettu paju tuottaa 20 vuoden ajan. Pajun hyödyt on jo huomattu, ja suuria alueellisia pajujen tuotantokeskittymiä ollaan lähivuosina perustamassa Etelä-Karjalaan ja Pohjanmaalle.
Pajun huokoinen puuaines soveltuu muun muassa maanparannuksessa, biosuodattimissa, akkuteknologiassa ja eläinruokinnassa käytettävän biohiilen tuotantoon. Biohiilessä pajukasvuston sitoma hiilidioksidi on pysyvässä muodossa ja säilyy esimerkiksi maaperässä satojen vuosien ajan. Ongelma-alueilla viljellystä pajusta tuotettu biohiili on konkreettinen, nopeasti skaalattava ilmastoteko.
Paju korvaa turpeen kuivikkeena, ja sitä voidaan jatkojalostaa myös muihin tarkoituksiin. Luonnonvarakeskuksen “Pajut biokiertotaloudessa : Materiaaleja, arvoaineita, ympäristöhyötyjä” julkaisun mukaan pajun kuoresta voidaan jalostaa esimerkiksi biokemikaaleja biotorjunta-aineiksi sekä tekstiilien värjäykseen. Lue tästä Luken tiedote.
Lisätietoja:
Carbons Finland Oy, Huomisen Metsä Oy
Markku Suutari,
0500 551954, markku.suutari@carbons.fi